Pieniä hetkiä tien päällä - Arkea kuljetusyrityksessä
Kuljetusala tunnetaan aikatauluista, reiteistä ja tehokkuudesta, mutta sen todellinen sydän löytyy jostakin muualta. Tien päällä arki rakentuu maisemista, huoltoasemien kohtaamisista ja hetkistä, jolloin maailma avautuu tuulilasin takana aivan omanlaisekseen.
Andrew on yksi niistä, jotka viettävät suuren osan elämästään liikkeessä. Hänen työnsä on matkantekoa, mutta sen sisällä on myös rauhaa, tarkkuutta ja rutiineja, jotka pitävät kaiken kasassa. Andrew hymyilee usein jo ennen kuin moottori käynnistyy. Hän kuvailee työpäiviään vaihteleviksi: joskus tie vie kauas, joskus päivä kuluu tutulla kehällä ja illalla saa palata kotiin. Aamu alkaa aina samalla tavalla: auton sisäpuhdistuksella, pölyjen pyyhkimisellä ja ajokunnon tarkistuksella. Sama toistuu päivän päätteeksi. “Se on pieni asia, mutta tärkeä. Siitä alkaa ja siihen päättyy jokainen päivä”, Andrew kuvailee.
Työn parhaat hetket syntyvät liikkeestä ja ongelmien ratkaisemisesta. “Paras hetki on, kun saa ajaa ja touhuta. Haastavinta taas on, jos kotona on huolia ja on itse kaukana. Silloin tie tuntuu tavallista pidemmältä”, hän pohtii.
Lapsuuden haaveesta ammatiksi
Andrew kertoo päätyneensä kuljetusalalle lapsuuden haaveen siivittämänä. “Tämä oli unelma, joka toteutui. Isot autot ja se pieni vapaus kiehtoivat jo nuorena ja kiehtovat yhä.” Kun hän aloitti, moni asia selvisi vasta kokemuksen kautta. “Paljon sellaista on tullut vastaan, mitä ei osannut ajatella etukäteen. Jotkut asiat oppii vain kulkemalla”, muistelee Andrew. Tien päällä rytmi on tiukka, mutta sen sisälle mahtuu myös hiljaisia hetkiä.
Andrew kertoo pitävänsä eniten tauoista, joissa on rauhaa ja tilaa hengittää. “Parasta on päästä rauhalliseen paikkaan, syödä kotiruokaa ja käydä lenkillä koiran kanssa. Mutta kaikkein paras hetki on, kun pääsee yöksi kotiin rakkaan luo”, hän kertoo.
Vuosien varrella työ on muuttunut monin tavoin. “Työaikalaki on kiristynyt ja valvontaa on enemmän, mutta autot ovat kehittyneet valtavasti”, Andrew sanoo. Hän muistuttaa, että kuljettajan työ on paljon muutakin kuin ajamista. “Tässä on paljon asiakaspalvelua, ihmisten kohtaamista ja tilanteiden hoitamista.”
Matkoja ja mieleen jääneitä reittejä
Jokaisella kuljettajalla on reittejä, jotka jäävät mieleen. Andrew mainitsee erityisen mieluisana A1-tien Haselünnenin kautta Hollantiin. “Siinä on jotakin omaa tunnelmaa, en osaa sanoa miksi, mutta se tuntuu aina mukavalta.”
Kauneimmaksi paikaksi hän nimeää Lofootit. Vuorten, meren ja valon yhdistelmän, joka pysäyttää joka kerta. Mutta matkaan mahtuu myös hetkiä, jotka jäävät mieleen raskaampina. “Kerran läheinen joutui sairaalaan ja olin itse kaukana. Silloin matka tuntui pitkältä.”
Ohjaamosta löytyy aina tuttuja seuralaisia. “Nallekarhu ja koirani Iines kulkevat aina mukana”, Andrew kertoo hymyillen. Musiikki soi vapaasti ja fiiliksen mukaan. “Spotify soittaa laidasta laitaan. Joka päivään löytyy oma rytminsä.”
3 kysymystä Andrew'lle:
Mikä tekee tästä työstä palkitsevaa?
Sana “Kiitos”.
Onko sinulla lempipaikkaa, johon pysähdyt mielelläsi?
Hmm.. Niitä on monta, mutta ehkä sellanen paras, missä yleensä olen käynyt on Inarin jälkeen yksi lettu paikka. Saa aivan rauhassa nauttia Lapin luonnosta kun ei edes puhelin siellä toimi.
Mikä pieni asia tekee sinut aina hyvälle tuulelle tien päällä?
Keikka onnistuneesti perille ja että ajokkini on kunnossa ja puhdas 😎.
